Päiväkirja
Lokakuussa 2023: osaamattoman omistajan kisatreenejä
"Siis sä oot ilmottanu teidät parin viikon päähän geepee -tason kilpailuihin etkä osaa ratsastaa laukkapiruettia?!"
"Joo, näin pääs käymään."
"Voi hyvää päivää, lähetään sit heti kentälle."
"Näin by the way, en mä oo ratsastanu passageakaan. Enkä piaffea..."
Ratsuttaja oli tehnyt Kabin kanssa viime aikoina paljon laukkatreeniä, mikä kyllä näkyi päästessäni itse satulaan heilumaan. Ori liikkui allani kuin unelma kantaen itsensä komeasti, pitäen kaulansa rennolla kaarella ja polkien takajaloilla voimakkaasti. Laukan säädeltävyys oli muihin hevosiini verrattuna jossain ihan omissa sfääreissään, pienelläkin istunnan muutoksella sai hevosen laukkaamaan lähes paikoillaan. Laukkapiruetteja Kabi oli tehnyt jo moneen kertaan, puhumattakaan passagesta, joka sekin oli konkarille jo arkipäivää - itse olin se, jolla oli tässä hommassa opeteltavaa ja rehellisesti sanottuna haastavamman tason treenit Kabin kanssa olivat jääneet nyt vähemmälle, kun valmentajat olivat sairastelleet yksi toisensa perään, enkä itse googlettelujen jälkeen uskaltanut lähteä räiskimään mitään perusasioita ihmeellisempää.
Valmentaja kehotti ensin kokeilemaan Kabin nappuloita ja leikkimään laukalla, kokoamaan hieman, sitten eteenpäin, kokoamaan jälleen ja siirtymään pikku hiljaa voltille. Ensimmäinen piruettiyritys jäi vähän puolivillaiseksi, sellainen löysä pieni voltti, eikä takapää pysynyt minun heilumisissa mukana, Kabi vähän siinä jo hermostuikin, kun ei tiennyt, mitä halusin. Sain kädestä pitäen mallia ennen seuraavaa yritystä ja nyt homma lähti rullaamaan, kun tajusin mistä naruista vetää ja missä jalkojen paikat ovat. Istunnan saaminen mukaan oli kaikkein vaikeinta, tuntui, että valmentaja sai koko ajan korjata pieniäkin suoruusvirheitä ja yläkropan jälkeen jäämisiä tai ylikorostamisia. Kabi teki työtä mallikkaasti ja pärski välissä tyytyväisenä, kun annoin sille piruettien jälkeen vapaampaa ohjaa. Passage olikin sitten ihan oma lukunsa, sitä täytyis vielä treenata ahkeraan ennen kisoja.
Marraskuussa 2023: fiiliksiä ekoista kisoista
Mun ensimmäiset neljä kisastarttia Kabin kanssa on nyt takana ja ei voisi ylpeämpi olla. Ekoissa GP-tason kisoissa sijoituttiin kuudenneksi ja kyseessä oli vieläpä Merri Dressage Tour, eli ei mitkään pienet kissanristiäiset edes. Muissa osakilpailuissa ei päästy hohtamaan, mutta oon kyllä tyytyväinen jo itsessään siihen, että oon edes näin korkealla tasolla päässyt starttamaan ja saanut vieläpä hyväksyttyjä prosentteja. Ratsuttaja oli viimeisimmän kisastartin jälkeen sitä mieltä, että tästä on vain suunta ylöspäin, vielä lisää treeniä mulle, niin kyllä niitä sijoituksia alkaisi tolta tasolta tipahtelemaan. Kabihan kyllä osaa äärettömän hyvin, onhan se jo kisannut ratsuttajan kanssa menestyksekkäästi. Kabi on nyt kisaputken jälkeen nauttinut hankijumpasta ja rennoista maastolenkeistä, lumi on vihdoin tullut pysyäkseen ja tallialueen ympäristö on mitä mahtavimmassa kunnossa pohjien osalta ja tätä tilaisuutta on todellakin hyödynnetty - maastossa on käyty oikein urakalla kaikkien hevosten kanssa. Seuraavaksi mulla on ajatuksena hankkiutua ei vain oman ratsuttajan, mutta myös jonkun toisen ammattilaisen silmän alle valmennukseen, jotta saan vielä tehostetumpaa treeniä ja monipuolista näkökulmaa itselleni. Harmi, ettei tänne peräkylälle kovin moni lähde ajamaan, eli joudun itse lastaamaan Kabin koppiin ja huristeleen johonkin muualle, se on meinaan taas koko päivän reissu, kun johonkin lähtee.
"Siis sä oot ilmottanu teidät parin viikon päähän geepee -tason kilpailuihin etkä osaa ratsastaa laukkapiruettia?!"
"Joo, näin pääs käymään."
"Voi hyvää päivää, lähetään sit heti kentälle."
"Näin by the way, en mä oo ratsastanu passageakaan. Enkä piaffea..."
Ratsuttaja oli tehnyt Kabin kanssa viime aikoina paljon laukkatreeniä, mikä kyllä näkyi päästessäni itse satulaan heilumaan. Ori liikkui allani kuin unelma kantaen itsensä komeasti, pitäen kaulansa rennolla kaarella ja polkien takajaloilla voimakkaasti. Laukan säädeltävyys oli muihin hevosiini verrattuna jossain ihan omissa sfääreissään, pienelläkin istunnan muutoksella sai hevosen laukkaamaan lähes paikoillaan. Laukkapiruetteja Kabi oli tehnyt jo moneen kertaan, puhumattakaan passagesta, joka sekin oli konkarille jo arkipäivää - itse olin se, jolla oli tässä hommassa opeteltavaa ja rehellisesti sanottuna haastavamman tason treenit Kabin kanssa olivat jääneet nyt vähemmälle, kun valmentajat olivat sairastelleet yksi toisensa perään, enkä itse googlettelujen jälkeen uskaltanut lähteä räiskimään mitään perusasioita ihmeellisempää.
Valmentaja kehotti ensin kokeilemaan Kabin nappuloita ja leikkimään laukalla, kokoamaan hieman, sitten eteenpäin, kokoamaan jälleen ja siirtymään pikku hiljaa voltille. Ensimmäinen piruettiyritys jäi vähän puolivillaiseksi, sellainen löysä pieni voltti, eikä takapää pysynyt minun heilumisissa mukana, Kabi vähän siinä jo hermostuikin, kun ei tiennyt, mitä halusin. Sain kädestä pitäen mallia ennen seuraavaa yritystä ja nyt homma lähti rullaamaan, kun tajusin mistä naruista vetää ja missä jalkojen paikat ovat. Istunnan saaminen mukaan oli kaikkein vaikeinta, tuntui, että valmentaja sai koko ajan korjata pieniäkin suoruusvirheitä ja yläkropan jälkeen jäämisiä tai ylikorostamisia. Kabi teki työtä mallikkaasti ja pärski välissä tyytyväisenä, kun annoin sille piruettien jälkeen vapaampaa ohjaa. Passage olikin sitten ihan oma lukunsa, sitä täytyis vielä treenata ahkeraan ennen kisoja.
Marraskuussa 2023: fiiliksiä ekoista kisoista
Mun ensimmäiset neljä kisastarttia Kabin kanssa on nyt takana ja ei voisi ylpeämpi olla. Ekoissa GP-tason kisoissa sijoituttiin kuudenneksi ja kyseessä oli vieläpä Merri Dressage Tour, eli ei mitkään pienet kissanristiäiset edes. Muissa osakilpailuissa ei päästy hohtamaan, mutta oon kyllä tyytyväinen jo itsessään siihen, että oon edes näin korkealla tasolla päässyt starttamaan ja saanut vieläpä hyväksyttyjä prosentteja. Ratsuttaja oli viimeisimmän kisastartin jälkeen sitä mieltä, että tästä on vain suunta ylöspäin, vielä lisää treeniä mulle, niin kyllä niitä sijoituksia alkaisi tolta tasolta tipahtelemaan. Kabihan kyllä osaa äärettömän hyvin, onhan se jo kisannut ratsuttajan kanssa menestyksekkäästi. Kabi on nyt kisaputken jälkeen nauttinut hankijumpasta ja rennoista maastolenkeistä, lumi on vihdoin tullut pysyäkseen ja tallialueen ympäristö on mitä mahtavimmassa kunnossa pohjien osalta ja tätä tilaisuutta on todellakin hyödynnetty - maastossa on käyty oikein urakalla kaikkien hevosten kanssa. Seuraavaksi mulla on ajatuksena hankkiutua ei vain oman ratsuttajan, mutta myös jonkun toisen ammattilaisen silmän alle valmennukseen, jotta saan vielä tehostetumpaa treeniä ja monipuolista näkökulmaa itselleni. Harmi, ettei tänne peräkylälle kovin moni lähde ajamaan, eli joudun itse lastaamaan Kabin koppiin ja huristeleen johonkin muualle, se on meinaan taas koko päivän reissu, kun johonkin lähtee.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game horse and nothing on this page exists in real life.