Päiväkirja
14.03.2020 Auburn Estaten kilpailuharjoitukset
Heräsin lauantaiaamuna sietämättömän aikaisin, siis 11.45, herätyskelloni pirinään. Päätä jomotti ja tuntui että oksentaisin hetkenä minä hyvänsä. Edellisen illan 'yhdet' taisivat lähteä käsistä ja tulikin juotua yksien lisäksi ainakin kuudet. Ilta oli venynyt aamun pikkutunteihin. Tyhmästä päästä kärsii koko keho, ei muu auttanut kuin nousta sängystä, ottaa särkylääke ja juoda vähintäänkin litra vettä. Puin ratsastushousuja ja pikeepaitaa päälleni, kun tallilta jo soiteltiin perääni. "No hopi hopi, tässä pitäisi ihan pian olla jo lähdössä", puhelimesta kailotti nuori naisääni, hevoseni vakkarihoitaja Kaisla. Nainen tulisi mukaan tänään Auburn Estaten koulukilpailuharjoutuksiin apukädeksi. Kisaharjoitukset tulevat samalla olemaan minun ja Hengen ensimmäiset yhteiset kilpailut ja näyttäydymme ensikerran julkisella paikalla.
Päästyäni tallille oli Kaisla laittanut Hengen jo lähtövalmiiksi. Orilla oli päällään kuljetussuojat ja toppaloimi, sekä kävelytyssuitset. Lastasimme nopeasti Hengen traileriin ja Kaisla toitotti koko sen ajan siitä kuinka olimme myöhässä. Päänsärky yltyi ja autossa meinasi taas tulla oksennus, mutta syötyäni eväsleivän tilanne hieman tasaantui. Ei ehkä ollut maailman järkevin ratkaisu mennä baariin ennen tärkeää kisapäivää. Kallaan ei ollut kotitallilta kovinkaan pitkä matka, vähän alle sata kilometriä. Saavuimme Auburn Estaten parkkipaikalle ja parkkeerasin autoni muiden trailereiden viereen. Kun nousin ulos autosta mahassa tuntui jylläävän oikein huolella. "Ota sinä Henki kopista ja laita kuntoon, mun on pakko käydä vessassa", sanoin Kaislalle, joka katsoi minua samaan aikaan vihaisena ja huolestuneena. Suuntasin puolijuoksua maneesin yläkerrassa olevaan vessaan kiinnittäen itseeni muutamia kummastuneita katseita. Vessassa oksennus tulikin samantien ja olo helpottui kummasti.
Vessasta päästyäni ja jotain pientä purtavaa maneesin kahviosta saatuani suuntasin ilmoittamaan itseni kansliaan. Onnekseni starttasimme Hengen kanssa molemmissa luokissa vasta viimeisinä, joten minulla olisi hyvin aikaa verkata. Poistuin kansliasta Kastanja-areenalle, jossa Kaisla jo kävelytti Henkeä käsihevosena. Kävelin heidän luokseen ja Kaisla punttasi minut ripeästi satulaan. Verryttelyssä kaikki sujui hyvin ja Henki käyttäytyi paljon paremmin kuin viime ratsastuskerralla kotona. Saimme hyviä hyppyjä verkkaesteille ja homma näytti lupaavalta. Pian meidät kuulutettiinkin jo valmistautuviksi ja ohjasin Hengen Tammi-areenalle. Hyppäsimme ensimmäisenä luokkanamme 125cm korkuisen radan ja toisena 130cm. Ensimmäisen luokan perusradalta otimme mukaamme yhden puomin Hengen käyttäytyessä vähän kuumahkosti. Neljä virhepistettä ei kuitenkaan maata kaada ja seuraava rata sujui huomattavasti paremmin. Perusrata oli virheetön, mutta uusinnassa puomi tipahti oman virheeni takia. Tulimme toisessa luokassa kolmansiksi, muttemme aivan yltäneet suorituksellamme sijoille. Olin kuitenkin tyytyväinen Hengen suoritukseen ja tästä olisi hyvä jatkaa.
15.03.2020 Seppeleen estevalmennusrenkaan katsastus ➣ Meidät valittiin estevalmennusrenkaaseen!
Huristelin kohti Seppeleen tilaa Henki auton perässä traileriin pakattuna. Ori oli matkustanut reilut sata kilometriä hiirenhiljaa, enkä ollut enää varma oliko koko hevonen edes kyydissä. Seppeleen pihaan parkkeerattuani ja trailerin sivuoven varovasti avattuani sain kuitenkin varmistuksen siitä, että ratsu oli mukana. Kello alkoi lähennellä kymmentä, joten jätin orin toistaiseksi traileriin syömään heiniä ja suuntasin itse ilmoittautumaan tallin toimistoon. Paikalla oli jo muutama muukin estevalmennuskatsastukseen tuleva ja loput saapuivat melkein heti minun jälkeeni. Kansainvälisiltä kilpakentiltä tunnettu valmentaja Janna jakoi meidät ratsastusryhmiin ja antoi lyhyen ohjeistuksen jälkeen luvan lähteä valmistelemaan ratsuja. Minut ja Henki oli sijoitettu vasta kakkosryhmään, joten meillä olisi rutkasti aikaa valmistautua ihan rauhassa.
Sain Hengen ja sen varusteet trailerista Seppeleen talliin, jonne majoittuivat katsastuspäivän ajaksi valmennettavat hevoset. Nakkasin orille karsinan pohjalle nökäreen heinää ja menin itse metsästämään tallista tarjolla olevaa voileipää ja kahvia. Rupattelin syömisen lomassa muiden valmennuskatsastukseen tulevien kanssa ja aika kului rattoisasti. Kun kello alkoi tulla sen verran, että Henkeä oli aika lähteä varustamaan, hyvästelin muut valmennettavat ja palasin karsinoille. Henki seisoi karsinassa hiljaisena ja seurasi käytävän menoa. Riisuin orilta loimen, sukaisin nopeasti pölyharjalla läpi ja varustin. Lähdimme yhtä aikaa minun ratsastusryhmääni kuuluvien ratsukoiden kanssa maneesiin verryttelemään.
Henki tuntui alussa todella lupaavalta. Se ei kyttäillyt tuntemattoman maneesin nurkissa olevia mörköjä, eikä esitellyt kevätjuhlaliikkeitä. Verryttely sujui omasta mielestäni jopa yllättävän hyvin ja Hengen hieno käytös yllätti. Valmennuksen alkaessa Janna selitti meille tehtävät ja pääsimme tositoimiin. Verkkaesteenä oli suoralla uralla oleva pystyeste, jonka parissa pureuduttiin valmennettavien istuntaan ja saatiin hevoset hyppyvireeseen. Siirtyessämme tehtävälle, joka koostui kolmesta peräkkäisestä esteestä, meille tuli ensimmäiset ongelmat. Henki kävi kuumana, enkä saanut sitä pysymään tasaisessa rytmissä. Kolmen ensimmäisen esteen jälkeen tehtävä tiukempi kaarre ei sujunut ja neljännelle esteelle tulikin kielto. Uudella yrittämällä homma sujui jo paremmin Jannan antamia ohjeita noudattaen ja rata jatkui loppuun hyvin, vaikka Henki posottikin menemään melkoista kyytiä.
25.03.2020 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Ratsastuskeskus Eevassa - 1/2
Tehtävä: Painajainen - Kisapäiväsi Ratsastuskeskus Eevassa menee aivan päin puuta, vai pitäisikö sanoa kouluaitoja. Kaikki mahdollinen menee pieleen. Lopulta kuitenkin heräät sängystäsi ja huomaat, että kaikki olikin vain pahaa unta.
Tuomarin kommentti: "Johan oli uni! Mieleni teki nauraa ääneen tekstiä lukiessa, vaikka harvoin teen niin. Näin tapahtumat selvästi päässäni. Olit keksinyt monia hauskoja jujuja uneen, jonka surrealistisuus teki tekstistä entistä mielenkiintoisemman. Aaronia oli tainnut hieman mietityttää kisat etukäteen..."
Tuotos: Ratsastuskeskus Eevan pihassa hyörii ihmisiä hevosineen, kun kurvaan tummalla maasturillani parkkipaikalle. Vilkaisen auton sivupeilistä traileriani, jonne olen aiemmin tummanruunikon orini lastannut. "Mitä ihmettä?!" kauhistun, kun näen hevoseni seisovan autoni perässä lavettiperäkärryn päällä. Orilla ei ole loimea, ei riimua, ei kuljetussuojia, ei mitään - se vain kököttää metallinhohtoisen peräkärryn lavalla täysin paikoillaan. Meihin kiinnittyy muutamat vieroksuvat katseet, kun hyppään ulos autostani ja syöksähdän peräkärryn luo hätääntyneenä. Onnekseni peräkärryyn on asennettu lastaussilta, jota pitkin saan Hengen maantasalle. "Kumma homma! Kyllä sä trailerissa olit, kun kotoa lähdettiin", puhelin hevoselleni, joka ei oikeastaan ollut tapahtuneesta millänsäkään. Päätin, etten antaisi tämän häiritä tämänpäiväistä suoritustamme kouluradalla, vaan aloitin normaalit hevosenhoitotoimet Eevan pihassa. Harjasin Hengen luudalla, laitoin selkään toppaloimen ja päähän kuolaimettomat suitset.
Minun ja Hengen vuoro kuulutettiin kilpailualueen kaiuttimista, mutta minulla ei ollut harmainta aavistusta siitä, minne pitäisi mennä. "Anteeksi, missä maneesi on?" kysyin ohikävelevältä naiselta, joka mulkaisi minua murhaavasti jatkaen matkaansa. Kävelin hätääntyneesti ympäri tallialuetta, jossa ei yhtäkkiä näkynyt enää ristinsielua. Rinnassani oli painostava ahdistuksen tunne, aivan kuin joku olisi istunut päälläni ja hankaloittanut hengitystäni. Henki käveli perässäni madellen, eikä ymmärtänyt ollenkaan kiirettä, joka meillä tässä tilanteessa oli. Lopulta löysin maneesin, joka ei oikeastaan ollut maneesi, vaan kenttä, joka oli nimetty maneesiksi. Nousin portilla Hengen selkään, joka oli toppaloimen takia todella liukas ja meinasin ensitöikseni liusua toisen kyljen kautta maahan. Henki käyttäytyi todella kummallisesti, eikä selkeistä avuistani huolimatta suostunut siirtymään raviin. Katsomosta buuattiin ja tuomarin katse kaiversi selkärankaani tuomitsevasti.
"Saatko sinä sen hevosen raviin, vai hylätäänkö suoritus?" joku henkilökuntaan kuuluva kysyi aidan takaa. Tuskanhiki nousi otsalleni ja katsoessani alas nähdäkseni ohjat, olikin kädessäni auton ratti. Henki temppuili keskellä kenttää yrittäen hyppiä pystyyn ja lopulta liusuin liukkaasta selästä kentän hiekalle. Kaikkia alkoi hälvetä ja silmissä pimeni...
"PIIP PIIP PIIP...", havahduin todellisuuteen sängystä. Lakanat olivat hiestä kostuneet ja sydän jyskytti rinnassa niin, että tunsin sen kurkussani asti. "Huh, se olikin vain unta", huokaisin ja sammutin herätyskelloni, joka näytti kellon olevan 7.45. Pian olisi aika lähteä kouluratsastuskilpailuihin Ratsastuskeskus Eevaan, toivottavasti oikea suoritus sujuisi paremmin kuin unessa.
28.03.2020 Kouluvalmennus Ratsastuskeskus Eevassa, valmentaja Eeva
Saavuimme meille jo ennestään tuttuun Ratsastuskeskus Eevaan hieman ennen valmennuksemme alkamista. Hyppäsin oitis autostani ulos ja aloin varustamaan Henkeä, joka hörähteli paikalla olleiden tammojen suuntaan. "Yritähän käyttäytyä", puhelin orille, joka polki etusellaan maata. Saatuani varusteet Hengen päälle, talutin sen maneesiin, jossa oli jo muitakin ratsukoita. "Moi, tervetuloa!" Eeva toivotteli maneesin laidalta. Vastasin naiselle ja nousin Hengen kyytiin korokkeen päältä. Alkukäyntien aikana Henki käyttäytyi siivosti, olihan paikka orille tuttu parin päivän takaisista koulukilpailuista. Lämmittelyssä teimme Hengen kanssa ihan perus temponsäätelyitä, ympyröitä ja kolmikaarista, joiden avulla sain Hengen kuulolle. "Hyvältä näyttää, lyhennä hieman ohjaa", Eeva antoi jokaiselle ohjeita satunnaisesti seuratessaan omatoimista lämmittelyä. Itse valmennus alkoikin kulmikkaan kolmikaarisen parissa, mikä oli minulle ja Hengelle uusi juttu. Tehtävällä haettiin hyviä ja täsmällisiä kulmia, jotka alun haparoinnin jälkeen alkoivat sujumaan meidän osaltamme varsin hyvin. "Hyvä! Pidätä hieman, älä päästä valumaan ulospäin. Ulkojalan tuki", Eeva ohjeisti.
Kolmikaarisen jälkeen alettiin pureutumaan hevosen kontrollointiin ja siihen, että ratsut kuuntelivat pieniä apuja. Käynti-ravi-siirtymiset sujuivat minulla ja Hengellä jälleen hyvin, eikä Eeva joutunut huomauttamaan oikeastaan mistään. "Hyvä poika", kehuin Henkeä hyvän siirtymän jälkeen. Laukassa kohtasimme ensimmäiset ongelmat, sillä Henki otti hieman kierroksia ja ponkaisi laukalle turhan tarmokkaasti. "Muista pienet avut, se on herkkä hevonen ja lähtee laukalle ihan hipaisten", Eeva antoi ohjetta. "Hyvä, nyt on parempi", Eeva kehui saadessani Hengen siirtymään laukkaan rennomman näköisenä. Muoto ja peräänanto säilyi koko tehtävän ajan hyvin. Kokoavien raviharjoitusten jälkeen alettiin tulla vastalaukkaa, jota olimmekin Hengen kanssa kotitreenissä juuri viikon alussa hioneet. "Oho! Sehän toimii kuin unelma", Eeva tokaisi. "Joo, me treenattiin tätä just hetki sitten", vastasin hymy korvissa. Henki tuntui vastalaukkatehtävällä ihan uskomattomalta. Se pysyi hyvässä muodossa ja koottuna, eikä kaahottanut yhtään. Minun ei tarvinnut tehdä selässä lähes mitään, kun Henki jo tiesi tehtävän jujun. Ori sai isot taputukset kaulalle ja kehut tehtävän jälkeen. Lopussa kaikki ratsukot saivat laukata maneesissa vapaammin, mikä oli Hengen mielestä valmennuksen paras hetki ja ori tekikin muutaman ilopukin päästessään hieman turhan pitkälle laukalle.
Valmentajan kommentti, kirjoittanut Eeva:
"Tänään Henki kyllä väläytteli todella hienoja pätkiä, samoin tietenkin ratsastaja. Tehtävät itsessään eivät näytä olevan teille mikään ongelma, kun vastalaukankin vetelitte aivan automaattisesti, vaikka sen piti olla tunnin haastavin kohta. Eniten te tarvitsette treeniä pienten yksityiskohtien hiomisessa, joten on tärkeää, että muistat kuunnella hevosta jokaisella askeleella. Vaikka ori onkin osaava, pitää silti muistaa olla todella tarkka etenkin painoapujen ja ohjastuntuman kanssa.
Henki hakeutuu hienosti peräänantoon ja vielä parempaa muotoa ja liikettä tuo varmasti esiin todella monipuoliset tehtävät ja lämmittelyt. Enhän minä tiedä, miten te kotona treenaatte, mutta kannattaa keksiä sellaisia kiemuroita koulutreeneihin, että Hengen pitää tosissaan miettiä, mihin jalkansa laittaa.
Kiitos osallistumisesta valmennukseen! Olitte hyvännäköinen ratsukko ja minun puolesta myös haastavamman tason valmennus ei olisi ollut teille mikään ongelma."
31.03.2020 Pirkko Repon estevalmennus Ruunaankoskella
Saavuimme Hengen kanssa Ruunaankosken parkkipaikalle hyvissä ajoin ennen valmennuksemme alkamista. Seitsemältä alkavaan valmennukseen oli aikaa vielä reilu tunti, joten meillä olisi rutkasti aikaa valmistautua. En ollut tällä kertaa saanut ketään kotitallilta lähtemään avukseni valmennukseen, mutta uskoin, että pärjäisimme Hengen kanssa hyvin kaksinkin. Varustin Hengen rauhallisessa tahdissa asetellen kaikki remelit jopa tavallista tarkemmin paikoilleen. Ori käyttäytyi kohtalaisen hyvin, vaikka hieman huutelikin mahdollisten tammojen perään, vaikkei niitä nähnyt. Kun sain varusteet Hengen ylle, katsahdin kelloon päin ja koska aikaa oli, päätin lähteä alkukäynneiksi maastoon. Ruunaankosken välittömässä yhteydessä oli rauhallisia maastopolkuja, joiden suojissa kävelimme rennot alkukäynnit puolipitkällä ohjalla. Palatessamme maneesin edustalle innokas tallityttö riensi avaamaan meille maneesin suuren oven. "Tervetuloa! Peremmälle vaan", tyttö toivotteli. "Kiitos, kiitos", hymyilin ja ohjasin Hengen maneesiin. Ori oli alussa valppaana ja tarkkaili maneesin nurkkia vähän epäillen, mutta aloittaessamme ravailun, unohtui turha pälyily. Alkuverkka sujui hyvin ja pian valmennus jo alkoikin, joten siirryimme ison maneesin puolelle.
Pirkko Repo oli itselleni uusi valmentaja, mutta olin minä hänestä jotakin tutuilta kuullut ja netistä lukenut. GP-esteratsastajalla oli tiukan valmentajan maine ja tuttava kertoi, että joku oli joskus lähtenyt jopa itkien Repon valmennuksesta tiukan palautteen takia. En ottanut huhuista kuitenkaan turhaa painetta, vaan päätin ratsastaa parhaani mukaan, vaikka valmentaja olisikin tiukka. Saisimmepahan rehellistä palautetta. Valmennuksen alussa tehtäviä tehtiin kahdeksikolla. Meno oli mukavan rentoa vain kahden ratsukon ollessa maneesissa ja tilaa riitti mukavasti. Repo seisoi kahdeksikon keskellä olevien puomien vieressä ja jakoi ohjeita kummallekin ratsukolle heidän tullessaan puomeille vuoron perään. "Aaron, lyhennä ohjia", Repo käski heti ensitöikseen, ennen kuin ehdin edes puomeille. Henki käyttäytyi puomitehtävillä hyvin ja kuunteli apujani maltillisesti. “Voisit yhtä hyvin heittää ne ohjat vaikka kaulalle. [merkittävä katse] Lyhennä!” Repo jossain vaiheessa laukkapuomitehtävää suutahti, jolloin otin ohjat käsiini oikein kunnolla. "Hyvä!" Repo totesi.
Puomitehtävien jälkeen hypättiin jumppasarjaa, jossa oli kaksi pystyä ja ristikkoa. Henki alkoi hieman kuumua tässä vaiheessa, joten ensimmäinen kokeilumme meni mönkään ristikoiden tömähdellessä maneesin pohjaan. "Uudestaan! Muista puolipidätteet, oma istunta rauhassa, katse eteenylös ja hengitä rauhassa. Vaikka hevonen tuntuu reippaalta, älä silti unohda jalan tukea", Pirkko ohjeisti. Ratsastin pienen ympyrän ennen uutta yritystä ja koitin keskittyä Repon antamiin ohjeisiin. “Missä jalka? Ei hevosen, vaan sun oma! Niin, ei missään. Käytä sitä", Repo karjaisi ja käski meidät jälleen uudelle kierrokselle. Tällä kertaa meni paremmin ja sain Hengen pidettyä lyhyenä, jolloin hypyt onnistuivat. Saimme Repolta kiitokseksi hyväksyvän katseen. "Ottaen huomioon, että olette melko tuore pari, meni tämä ihan hyvin. Hengestä huomaa, että se on ratsastajalle nöyrä hevonen, eli virheenne eivät johtuneet hevosesta, vaan sinusta. Älä siis huoli, teistä saadaan vielä hyvä pari", Repo antoi vielä hyvämielistä palautetta.
Valmennuksen lopussa hypättiin rataa, jonka rakennuksen aikana ratsukot saivat kävelytauon. Henki keräsi tauon aikana energiaa ja oli melko tulinen saadessamme luvan aloittaa. Repo käski meidät heti rauhoittavalle laukkaympyrälle, koska näin kuuman hevosen kanssa rataa ei voisi suorittaa hallitusti. "Rauhoita se omalla istunnalla, älä vedä ohjista", Repo ohjeisti. “Hidasta, hidas, hidas!!" Repo huusi epämääräisen kiroilun siivittämänä. "Etkö kuule vai etkö ymmärrä! En päästä teitä radalle, ennen kuin hevonen on rauhallinen", valmentaja hermostui. Sain Hengen lopulta rauhoittumaan ohjan ja pohkeen väliin, jolloin Repo antoi luvan lähteä suorittamaan rataa. Ensimmäiset kolme estettä sujuivat ihan loistavasti ja meno tuntui paremmalta kuin koskaan ennen Hengen kanssa. "Hyvä! Pidä tämä!" Repo ehti innostua. Neljännelle esteelle tuli kuitenkin kielto huteran ohjaukseni vuoksi ja Repolta pääsi pettynyt huokaus, ehkä jälleen muutama kirosanakin. “Tuo kielto oli sinun ja yksin sinun syytäsi. Hevonen ei ole tyhmänrohkea vaikka sinä oletkin", Repo puuskahti ja käski jatkamaan. Loppurata sujui melko hyvin, vaikka yksi puomi tippuikin radan lopussa olleissa kieputtteluissa. “Se oli hyvä. Vielä kun teet tuon uudestaan, alan uskoa, että olet ehkä ihan hyvä", Repo tuumasi ja käski meidät pois seuraavan ratsukon jaloista.
27.04.2020 Viikko Ruotsissa: suunnitelma on kaiken A ja O
Ilmoitin reilu viikko sitten molemmat orit Ruotsin kansainvälisiin kisoihin Hannaby Hanami Week:ille. Markarydissa minä tai kumpikaan hevosistani ei olla vielä kisattukaan, joten jännityksellä odotan tulevaa. Kisathan kestää viikon ja me kilpaillaan kuutena päivänä, eli aika rankkaa tulee todennäköisesti olemaan varsinkin oreille, kun eivät ole vielä tällaista kokeneet. Henki aloittaa urheilusuorituksensa jo maanantaina osallistumalla sekä este- että koululuokkaan. Rambon kanssa osallistutaan maanantaina vain yhteen koululuokkaan tunnustelun merkeissä, sillä en sen kanssa uskalla heti ruveta hyppäämään. Suomimies kun ei ole koskaan rajan yli matkustanut ja kokemus voi olla sille vähän jännittävä.
Tiistaina molemmat orit pääseekin sitten toden teolla näytille, sillä olen ilmoittanut molemmat nuorten hevosten Hannaby Young Stars -arviointiin. Häst&Sport -lehti teki nettiin selvityksen Young Stariin liittyen ja päästiin lehden suosikit-osioon, mikä tuli kyllä ihan yllätyksenä. Lainaus lehden sivulta ei kyllä helpota yhtään omaa jännitystä: "Aaron Nevanojalla pullat hyvin uunissa: myös viisivuotiaiden sarjassa arvioitava Kastehelmen Carambola saattaa osoittaa muille ikäisilleen kaapin paikan tai vähintäänkin kiitettävää laatua." On se mukavaa, että meiltä odotetaan laatua, mutta kuten lehdessäkin mainitaan, en itse lähde arviointitilaisuuteen kovin suurin odotuksin. Toki toivon parasta ja sitä, että orit käyttäytyvät edukseen arvostelussa.
Keskiviikko ja torstai me otetaan Hengen kanssa vähän taukoa, sillä se osallistuu Young Stars -arvioinnin jälkeen tiistaina vielä esteluokkaankin. Rambo puolestaan pääsee kisaamaan esteillä molempina päivinä ja esittelemään taitojaan. Perjantaina ja lauantaina mennään taas rankemmin este- ja koululuokkien parissa molempien orien kanssa. Mietityttää, että miten jaksan itsekään koko viikkoa ratsastaa ja olenko lauantaina jo ihan puhki..? Sunnuntaina me ei enää osallistuta mihinkään. Hengen kanssa pohdin pitkään maastoesteille painottuvaa Mother's Day Special -luokkaa, mutta totesin lopulta, että viikosta tulee nuorelle aivan liian rankka, jos sunnuntaina lähdetäisiin vielä maastoesteillekin. Itse suuntaan lauantai-iltana Hannabyn linnan kellariklubille ja seuraan sunnuntain erikoisluokkia katsomon puolelta, mikäli olotila suinkin sallii.
Treenisuunnitelmat meillä on ennen Hannaby Hanami Week:ia melko simppelit. Ollaan lähinnä haettu vain yhteistä säveltä ja treenattu ihan perusjuttuja niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Vakiovalmentajan silmän alla ollaan käyty vähintään kahdesti viikossa ja saatu tekemiseen jo hyvää tuntumaa. Rambo pääsi lisäksi käymään myös Aavalaaksossa kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin väistöihin ja hevosen rauhallisuuteen. Saatiin sieltä uusia näkökulmia ratsastukseen ja kotitreenit on valmennuksen jälkeen sujuneet huippuhyvin. Viimeistä viikkoa viedään ennen H-hetkeä ja viikonloppuna lähdetään Ratsastuskeskus Eevaan retoutumaan ja hyppelemään pieniä maastoesteitä kevyellä suhtautumisella. Sunnuntaiaamuna sitten lähdetäänkin jo kohti Ruotsia.
05.05.2020 Hannaby Young Stars: 2. paras nuori estehevonen
Henki yllätti Hannaby Hanami Weekin Young Stars -arvostelussa sijoittuen toiseksi parhaaksi 6-vuotiaaksi estehevoseksi. Olen todella ylpeä, sillä huonolle ei hävitty ja vain parin pisteen erolla!
Hannaby Young Stars:issa arvosteltiin viittä eri kohtaa: yleisvaikutelma, ratsastettavuus, laukka, hyppytekniikka ja kapasiteetti. Hengen yleisvaikutelma on kyllä omastakin mielestä erittäin komea ja ori saikin siitä 9.5 pistettä, mikä on ihan huikeaa! Ratsastettavuudesta tuli täydet kymmenen pistettä, testiratsastaja Alex Mårtens piti hevosesta kovasti, vaikka hyppytekniikka, josta saatiin vain 6.5 pistettä, ei tänään tehnytkään vaikutusta arvioiviin. Hengen komea laukka puolestaan teki vaikutuksen tuomareihin ja siitä saatiin huimat 9.5 pistettä, kapasiteetista puolestaan 7.5 pistettä, mikä on sekin ihan hyvin nuorelle. Olen suunnattoman ylpeä hevosestani ja näin hyvä tulos tuo motivaatiota jatkoon!
Alex Mårtensin palaute Hengestä: "Erityisen hyvin liikkuva hevonen ja käyttäytyi itsevarmasti, ei tuntunut ensivaikutelmaltaan yhtään keltanokkahevoselta. Energinen ja kuuliainen, pidin siitä miten hevonen suhtautui työntekoon ja käytti kroppaansa. Hyppytekniikka ei tänään vakuuttanut niin isosti kuin odotettiin. Hevonen olisi saanut olla tasaisempi hypyissään: nyt mentiin vähän ääripäästä toiseen ylihyppäämisen ja varomattomuuden välillä. Me kuitenkin ajateltiin, että siinä on tosi paljon potentiaalia mutta tarvitaan työtä ja malttia."
22.05.2020 Toukokuun valmennus Seppeleessä
Janna lähetti koko valmennuspoppoon, eli kuusi ratsukkoa maastoon kävelemään alkukäynnit ja vinkkasi vielä perään, että tammatarhat kannattaisi kiertää kauempaa. Kevät oli saanut Seppeleen tammat villeiksi ja pihaan tulevat uudet orit aiheuttivat kimeää huudahtelua tammatarhojen suunnalta. Henki ei meinannut aluksi millään pysyä kavioissaan, vaan olisi kovasti halunnut käydä moikkaamassa tammasväkeä ja hirnahteli sillä äänenvoimakkuudella, ettei kukaan lähellä oleva kuullut omia ajatuksiaan. Kentälle palatessa sain istua viitisen minuuttia sellaisen hevosen selässä, joka ei kuunnellut juuri yhtään apuja, eikä muuhun kyennyt kuin hirnumaan ja pyrkimään takasille. Reippaassa ravissa alkava verryttely ja yllättävät tehtävät saivat Hengen kuuntelemaan minua kuitenkin paremmin ja se alkoi keskittyä työskentelyyn, vaikka ravissa olikin välillä havaittavissa sivuaskelia ja suu vaahtosi.
Hyppääminen aloitettiin pienillä korkeuksilla ja lähestymisiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Hengen huomiohan oli tietenkin tammoissa, joten ensimmäiset hyppymme menivät ihan päin puuta minun räpeltäessäni selässä ja Hengen ryskätessä esteiden sekaan. Janna käski ratsastaa herkästi ja pyrkiä ylläpitämään hevosen mielenkiinto, mikä Hengen tapauksessa oli varsin vaikeaa ja olin jopa yllättynyt, kuinka haastava näinkin simppeli linjatehtävä oli. Kun lähestymistä ryhdyttiin ratsastamaan jyrkemmän kaarteen kautta, alkoi Hengen mielenkiinto vihdoin kiinnittyä hyppäämiseen ja saimme muutaman ihan kivan hypyn, mihin oli hyvä lopettaa tehtävä meidän osalta. Hetken kuluttua tehtävä vaihtui tiukkoihin kaarteisiin painottuvaan tehtävään, mikä oli Hengen kanssa helpompaa. Sain oriin kivan tuntuman ja hevonen liikkui ohjan ja pohkeen välissä niin, että teimme hurjiakin käännöksiä hallitun näköisesti. Tammoista yhä hieman haltioissaan olevat hevoset käyttäytyivät sen verran kuumasti, että Janna käski koko joukon kävelemään ennen viimeisiä tehtäviä.
Välikäyntien jälkeen siirryttiin tehtävälle, jota pelkäsin jo ennen ensimmäistä yrittämää. Kentälle asetettujen kahdeksan esteen välissä piti tehdä voltti ja koska muut esteet olivat sen verran lähellä, olin kauhuissani siitä, mitä tästä tulisi. Henki on sen verran esteille imevää tyyppiä, että en olisi yhtään ihmetellyt, jos olisimme ampaisseet kahden ensimmäisen esteen jälkeen suoraan seuraaville, joille ei olisi saanut mennä. Janna käski meidät tehtävälle ja empien lähdin kokeilemaan. Ensimmäiset kaksi hyppyä sujuu loistavasti ja Henki tekee hyvät hypyt, mutta huomaan jo esteiden päällä, että hevonen on menossa ihan väärään suuntaan. Tiukoin pidättein saan Hengen juuri ja juuri väistämään väärät esteet ja kääntymään ympyrälle. Tästähän ori vasta kuumuikin ja Janna pyysi meidät tekemään käynti-ravitehtäviä ennen hyppytehtävän loppuunsaattamista, sillä meno näytti päättömän hurjalta. Henki kuumui niin, ettei enää hillitsevien käyntitehtävienkään jälkeen kyennyt rauhoittumaan, joten Janna laski tehtävän esteet meidän osaltamme niin mataliksi, että pääsimme tekemään tämän ravissa. Ravissa sujui ja samoin sen jälkeen kankeassa laukassa, mutta päätimme, että hevosen olisi nyt hyvä aika lopettaa tämä tehtävä tähän ja kävellä välikäynnit, sillä hermot olivat sen verran kireinä kaikilla, ettei mistään tullut enää mitään.
Henki sai kävellä hyvän tovin ennen neljättä tehtävää. Kävelyn aikana sain Hengen ruotuun, sillä tammatarhoilla oltiin hiljennytty täysin, ne sai ilmeisesti heinää. Viimeinen tehtävä oli hyvin saman tyylinen kuin ensimmäinenkin, eli simppeli linjaharjoitus. Suoralla keskityttiin tasaiseen ratsastukseen ja esteet tuli hypätä keskeltä, mikä oli Hengelle ensimmäisellä yrityksellä vähän haastavaa, sillä ori oli väliaikaisesta rauhoittumisestaan huolimatta vielä valppaana, enkä oikein saanut pohkeitani läpi. Lopulta mekin saimme onnistuneet hypyt ja hyppäämine voitiin päättää siihen.
15.06.2020 Silver Trialin estekokeet
Maanantai alkoi valjeta hyvän sään merkeissä ja minun oli aika lähteä hakemaan Henki Silver Hoofin tallista, johon se oli edellispäivän kisojen jälkeen majoitettu yöksi. Henki oli jo aiemmin saanut aamuruokansa, joten minun ei tarvinnut kuin napata ori karsinasta ja taluttaa se hoitopaikalle. Tallissa oli jo muitakin tämän päivän estekokeeseen osallistuvia ihmisiä hevosineen, eikä talli tämän vuoksi ollut kovin hiljainen. "Moi", ihmiset tervehtivät toisiaan ja minua tuon tuosta ohi kävellessään. Hoidin Hengen kaikessa rauhassa, sillä meidän suoritukseemme oli vielä hyvin aikaa. Ori oli näin aamusta vielä sen verran uninen, että se käyttäytyi hoitopaikalla varsin hyvin. Letitin harjan pienille nutturoille ja tein häntäänkin söpön letin, tosi orimaista. Varustettuani Hengen siirryimme verryttelemään.
Verryttelyalueella oli vähän tungosta ja vaikka alue olikin suuri, oli kaikkien oltava tarkkaavaisia ja väistettävä toisiaan asianmukaisesti. Henki tuntui verryttelyssä todella hyvältä ja sain siihen kivan tuntuman, toisin kuin edellispäivän kisoissa. Verryttelyhypyt sujuivat hyvin, vaikkemme ehtineetkään niitä hypätä kuin muutaman kerran ennen meidän vuoroamme. Tunsin jännitystä ohjatessani Hengen Silver Hoofin estekentälle, sillä olisimme jälleen tuomaroivan silmän alla. Tuomari Caitlin Darwin tervehti minua iloisesti tuomarointipaikaltaan ja hänen lämmin hymynsä sai jännitykseni katoamaan miltein kokonaan. Nyt näyttäisin tuomaristolle ja katsojille Hengen parhaat puolet!
Henki sai estekokeista päivän parhaan tuloksen, huikeat 68 pistettä.
Pisterivi:
kokemuspisteet - ratsastuspisteet - potentiaalipisteet - lisäpisteet = yhteispisteet
50 - 4 - 4 - 10 = 68
18.06.2020 Silver Trialin maastoesteharjoitukset
Lähdettiin torstaiaamuna Silver Hoofiin maastoesteharjoituksiin valmentajani Ekaterinan kanssa. Paikalle saapuessamme Henki käyttäytyi vähän kuumasti ja jouduimme varustamaan sen kahden ihmisen voimin, sillä ori ei meinannu millään pysyä paikoillaan. Saimme ennen nurmikentälle siirtymistä Ayan ja Gregin numerot, joihin voisimme ongelmatilanteissa soittaa. Ekaterina sai myös kartan, jossa oli tarkat tiedot siitä, mille alueelle Henki ja minä pääsisimme tänään hyppäämään. Nousin Hengen satulaan ripeästi, sillä orilla oli menohalut pilvissä, eikä se oikein malttanut seisoskella. Verryttelin Hengen Ekaterinan silmän alla nurmikentällä ja otimme myös muutamat verryttelyhypyt rataesteiden kanssa ennen varsinaisille maastoesteille lähtemistä. Henki alkoi ensimmäiset hypyt tehtyään vähän rauhoittua, mikä oli onni minun osaltani.
Siirryimme nurmikentältä ensimmäiselle alueellemme, joka oli pieni niittyaukea, jossa oli tukkeja, taloja, hauta, banketti ja risuesteitä. Aloitimme hyppäämisen tukeista, sillä Henki ei ollut maastoesteitä taas hetkeen päässyt hyppäämään. Erikokoisia tukkeja oli niityllä paljon ja hyppäsimme ne kaikki. Henki ei ujostellut, vaikka paikka oli uusi ja hyppäämisestä taukoa. Ori käyttäytyi yllättävän siivosti ja pystyin jopa säätelemään laukan tempoa, vaikka olimmekin avoimella niityllä esteiden seassa. Laukan säätäminen ja hallintahan ovat meille aiemmin olleet ongelmia Hengen kanssa. Melkein jopa teki mieli lopettaa tähän, sillä ori tuntui uskomattomalta. Ekaterinan käskystä jatkoimme tukeilta kuitenkin taloille ja banketille. Banketille toin Hengen turhan lujaa, joten se ei saanut askeleita sovitettua banketin alastulolle kunnolla, horjahdin satulassa hypyn oltua lennokas. Talojen yli pääsimme hienosti. Hyppäsimme lopuksi lyhyen radan hyödyntäen kaikkia alueen esteitä, minkä jälkeen Henki sai kävellä tovin ennen kakkosalueelle siirtymistä.
Olin jo etukäteen toivonutkin, että pääsisimme Hengen kanssa kokeilemaan Silver Hoofin vettä, sillä veteen menemistä ei koskaan voinut harjoitella liikaa. Aya ja Greg olivat toteuttaneet toiveemme ja seuraavalla alueellamme olikin matala vesi muiden esteiden lisäksi. Miljöö oli vaihtunut metsämäiseksi ja puiden lomassa Henkeä joutui hallitsemaan vielä enemmän kuin edellisellä alueella. Ori käyttäytyi onneksi suhteellisen rauhallisesti, liekö kuuma ilma väsyttänyt poloisen. Veteen menemistä Henki epäröi aluksi, mutta Ekaterina käski pitää pohkeet tiukasti kiinni ja viemään orin veteen tiukasti. Ravissa pääsimme matalaan veteen ja ravasimme sen loppuun asti, jonka jälkeen laukka taas nousi. Kokeilimme veteen menoa myös esteen kautta, eli hyppäsimme veden laidassa olevan esteen, jonka jälkeen laskeutuminen tapahtui suoraan veteen. Tällä kertaa pääsimme veteen laukassa ja Henki vaikutti rennommalta. Lopuksi hyppäsimme alueemme muitakin esteitä, jotta saimme Hengelle mahdollisimman positiivisen kokemuksen. Olipa hyvä mahdollisuus päästä näin laadukkaalle esteradalle treenaamaan!
26.06.2020 Estevalmennusrenkaan valmennus, kirjoittanut Janna Luhta
Hengellä oli valmennuksessa kova meno, vaikka kevään isot kisat olivat selvästi saaneet nuoreen hevoseen vähän lisää keskittymiskykyä, eikä se ottanut juurikaan lämpöä muista - jo tutuksi tulleista - ratsukoista. Tammatarhallakin oltiin tällä kertaa hiljaa. Hengellä oli selvästi tapana imeä kovasti esteille, joten päätä sekoittavissa neliöharjoituksissa päästiin hakemaan nimen omaan hyvää kuuntelua. Valmennuksen alkupuolella keskityttiin hakemaan Hengestä rauhallista ja tasaista laukkaa, jossa se malttaisi suorittaa koko valmennuksen ajan ja jossa olisi helpompi säädellä esteiden väliin mahtuvia askelia. Violetin linjan hypyt selkeästi rauhoittivat hevosta, vaikkakin se malttoi keskittyä täysin vasta niiden jälkeen. Helpoimmaksi Hengelle osoittautui vihreä linja, jossa se äkkäsi nopeasti mistä oli kyse ja jaksoi kuunnella Aaronia rauhallisesti. Vaikeammilla sinisellä ja keltaisella linjalla hyppytyyli oli kyllä hyvä ja hevonen teki oikeita ratkaisuja, mutta se alkoi häseltää itsekseen eikä malttanut enää juurikaan tehdä yhteistyötä Aaronin kanssa.
Loppuvalmennuksesta, keltaisen linjan viimeisillä esteillä (joille Henki imi estekorkeuden takia erityisen paljon), hevonen ja ratsastaja päättivät hypätä eri esteiden ylitse. Aaron ratsasti sisään vihreään neliöön ja oli jatkamassa suoraan, kohti oikeaa estettä, kun taas Henki päätti jonkinlaisessa hevosen pyhässä luottavaisuudessa kääntyä ja hypätä vinottain toisen lyhyen sivun mukaisesti asetetun esteen. Hevonen pääsi yli (joskin mitenkuten ja puomeja pudotellen), mutta Aaron tumahti kentän pehmeään hiekkaan. Kun Henki oli saatu kiinni ja Janna oli hölkännyt tarkistamaan oliko Aaron kunnossa, lohkaisi irvistelevä Aaron leipaisevansa selvästi jotakin seuraavaa valmennusta varten. Vaikka mokkaneliöitä.
20.-22.7.2020 Estevalmennusrenkaan esteleiri - toinen valmennus eli miten uida hiessä
Oli niin kuuma, ettei kukaan meistä olis halunnut lähteä tallin viileydestä kentälle, jossa Janna jo rakensi meille esterataa minishortsit ja toppi päällään. "Nyt on pakko mennä", joku meistä lopulta totesi ja siirryimme kentälle sievässä jonossa. Lämpömittarit olivat näyttäneet+29 astetta koko päivän, ja vaikka meidän valmennuksemme oli vasta illansuussa, ei lämpötila ollut laskenut yhtään. Pystyin vain kuvittelemaan, millaista tuskaa edellisillä valmennusryhmillä oli ollut ratsastaa aiemmin päivällä. Aurinkohan paistoi kirkkaalta taivaalta suoraan kentälle, eikä kuumuuteen auttanut edes vaatetuksen vähentäminen. Hikipisarat olivat otsalla jo ennen satulaan pääsemistä. Hikiset, pari tuntia jalassa olleet, ratsastushousut liimautuivat nahkasatuloihin kuin takiaiset hevosten harjoihin ja paidan selkämykseen muodostui märkä läntti. Hyvä puoli tässä kaikessa oli kuitenkin se, että helteen uuvuttama Henki ei ollut ollenkaan oma itsensä, vaan ori oli pikemminkin tahmea ja sitä sai pyytää reippaasti eteen. Kaikkien hevoset liikkuivat kentällä tahmaisen hitaasti ja ratsastajatkin olivat niin kuumissaan, ettei hevosten herättelystä tahtonut tulla mitään. Juomaan oli pakko pysähtyä vähän väliä.
"Jos me kuulkaas nyt tästä selvitään, niin sitten helpottaa. Illalla uimaan ja huomenna ei paista", Janna lohdutteli ja koitti saada meidät keskittymään ratsastamiseen. Päivän aihe oli hallinta ja kuuliaisuus esteiden välissä. Sarjan väliin oli laitettu puomi siten, ettei hevosilla ollut kuin yksi mahdollinen tapa ylittää sarja. Välissä piti olla aina tietty tahti, sillä muuta ei voinut. Ellei hevonen sitten päättänyt astua puomin väärälle puolelle ja hypätä kenguruloikalla kakkosesteen yli, niin kuin Henki kerran koitti... Kaiken kaikkiaan, kuumuudesta huolimatta, valmennus sujui minun ja Hengen osalta ihan siedettävästi. Saimme hyviä hyppyjä ja väsähtänyt Henki kuunteli minua mainiosti. Yhteistyömme oli vihdoinkin tasaisen varmaa ja hevonen käyttäytyi kuuliaisesti. Valmennuksen viimein päätyttyä emme jaksaneet kauaa odotella, vaan lähdimme koko porukka suoraan uittamaan ratsujamme. Kun ennen uimista riisuttuja vaatteita puristi kädessään, niistä valui hikeä kuin juuri pesusta tulleista märistä vaatteista. Noita vaatteita ei enää tällä reissulla päällensä kukaan pistäisi..
Heräsin lauantaiaamuna sietämättömän aikaisin, siis 11.45, herätyskelloni pirinään. Päätä jomotti ja tuntui että oksentaisin hetkenä minä hyvänsä. Edellisen illan 'yhdet' taisivat lähteä käsistä ja tulikin juotua yksien lisäksi ainakin kuudet. Ilta oli venynyt aamun pikkutunteihin. Tyhmästä päästä kärsii koko keho, ei muu auttanut kuin nousta sängystä, ottaa särkylääke ja juoda vähintäänkin litra vettä. Puin ratsastushousuja ja pikeepaitaa päälleni, kun tallilta jo soiteltiin perääni. "No hopi hopi, tässä pitäisi ihan pian olla jo lähdössä", puhelimesta kailotti nuori naisääni, hevoseni vakkarihoitaja Kaisla. Nainen tulisi mukaan tänään Auburn Estaten koulukilpailuharjoutuksiin apukädeksi. Kisaharjoitukset tulevat samalla olemaan minun ja Hengen ensimmäiset yhteiset kilpailut ja näyttäydymme ensikerran julkisella paikalla.
Päästyäni tallille oli Kaisla laittanut Hengen jo lähtövalmiiksi. Orilla oli päällään kuljetussuojat ja toppaloimi, sekä kävelytyssuitset. Lastasimme nopeasti Hengen traileriin ja Kaisla toitotti koko sen ajan siitä kuinka olimme myöhässä. Päänsärky yltyi ja autossa meinasi taas tulla oksennus, mutta syötyäni eväsleivän tilanne hieman tasaantui. Ei ehkä ollut maailman järkevin ratkaisu mennä baariin ennen tärkeää kisapäivää. Kallaan ei ollut kotitallilta kovinkaan pitkä matka, vähän alle sata kilometriä. Saavuimme Auburn Estaten parkkipaikalle ja parkkeerasin autoni muiden trailereiden viereen. Kun nousin ulos autosta mahassa tuntui jylläävän oikein huolella. "Ota sinä Henki kopista ja laita kuntoon, mun on pakko käydä vessassa", sanoin Kaislalle, joka katsoi minua samaan aikaan vihaisena ja huolestuneena. Suuntasin puolijuoksua maneesin yläkerrassa olevaan vessaan kiinnittäen itseeni muutamia kummastuneita katseita. Vessassa oksennus tulikin samantien ja olo helpottui kummasti.
Vessasta päästyäni ja jotain pientä purtavaa maneesin kahviosta saatuani suuntasin ilmoittamaan itseni kansliaan. Onnekseni starttasimme Hengen kanssa molemmissa luokissa vasta viimeisinä, joten minulla olisi hyvin aikaa verkata. Poistuin kansliasta Kastanja-areenalle, jossa Kaisla jo kävelytti Henkeä käsihevosena. Kävelin heidän luokseen ja Kaisla punttasi minut ripeästi satulaan. Verryttelyssä kaikki sujui hyvin ja Henki käyttäytyi paljon paremmin kuin viime ratsastuskerralla kotona. Saimme hyviä hyppyjä verkkaesteille ja homma näytti lupaavalta. Pian meidät kuulutettiinkin jo valmistautuviksi ja ohjasin Hengen Tammi-areenalle. Hyppäsimme ensimmäisenä luokkanamme 125cm korkuisen radan ja toisena 130cm. Ensimmäisen luokan perusradalta otimme mukaamme yhden puomin Hengen käyttäytyessä vähän kuumahkosti. Neljä virhepistettä ei kuitenkaan maata kaada ja seuraava rata sujui huomattavasti paremmin. Perusrata oli virheetön, mutta uusinnassa puomi tipahti oman virheeni takia. Tulimme toisessa luokassa kolmansiksi, muttemme aivan yltäneet suorituksellamme sijoille. Olin kuitenkin tyytyväinen Hengen suoritukseen ja tästä olisi hyvä jatkaa.
15.03.2020 Seppeleen estevalmennusrenkaan katsastus ➣ Meidät valittiin estevalmennusrenkaaseen!
Huristelin kohti Seppeleen tilaa Henki auton perässä traileriin pakattuna. Ori oli matkustanut reilut sata kilometriä hiirenhiljaa, enkä ollut enää varma oliko koko hevonen edes kyydissä. Seppeleen pihaan parkkeerattuani ja trailerin sivuoven varovasti avattuani sain kuitenkin varmistuksen siitä, että ratsu oli mukana. Kello alkoi lähennellä kymmentä, joten jätin orin toistaiseksi traileriin syömään heiniä ja suuntasin itse ilmoittautumaan tallin toimistoon. Paikalla oli jo muutama muukin estevalmennuskatsastukseen tuleva ja loput saapuivat melkein heti minun jälkeeni. Kansainvälisiltä kilpakentiltä tunnettu valmentaja Janna jakoi meidät ratsastusryhmiin ja antoi lyhyen ohjeistuksen jälkeen luvan lähteä valmistelemaan ratsuja. Minut ja Henki oli sijoitettu vasta kakkosryhmään, joten meillä olisi rutkasti aikaa valmistautua ihan rauhassa.
Sain Hengen ja sen varusteet trailerista Seppeleen talliin, jonne majoittuivat katsastuspäivän ajaksi valmennettavat hevoset. Nakkasin orille karsinan pohjalle nökäreen heinää ja menin itse metsästämään tallista tarjolla olevaa voileipää ja kahvia. Rupattelin syömisen lomassa muiden valmennuskatsastukseen tulevien kanssa ja aika kului rattoisasti. Kun kello alkoi tulla sen verran, että Henkeä oli aika lähteä varustamaan, hyvästelin muut valmennettavat ja palasin karsinoille. Henki seisoi karsinassa hiljaisena ja seurasi käytävän menoa. Riisuin orilta loimen, sukaisin nopeasti pölyharjalla läpi ja varustin. Lähdimme yhtä aikaa minun ratsastusryhmääni kuuluvien ratsukoiden kanssa maneesiin verryttelemään.
Henki tuntui alussa todella lupaavalta. Se ei kyttäillyt tuntemattoman maneesin nurkissa olevia mörköjä, eikä esitellyt kevätjuhlaliikkeitä. Verryttely sujui omasta mielestäni jopa yllättävän hyvin ja Hengen hieno käytös yllätti. Valmennuksen alkaessa Janna selitti meille tehtävät ja pääsimme tositoimiin. Verkkaesteenä oli suoralla uralla oleva pystyeste, jonka parissa pureuduttiin valmennettavien istuntaan ja saatiin hevoset hyppyvireeseen. Siirtyessämme tehtävälle, joka koostui kolmesta peräkkäisestä esteestä, meille tuli ensimmäiset ongelmat. Henki kävi kuumana, enkä saanut sitä pysymään tasaisessa rytmissä. Kolmen ensimmäisen esteen jälkeen tehtävä tiukempi kaarre ei sujunut ja neljännelle esteelle tulikin kielto. Uudella yrittämällä homma sujui jo paremmin Jannan antamia ohjeita noudattaen ja rata jatkui loppuun hyvin, vaikka Henki posottikin menemään melkoista kyytiä.
25.03.2020 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Ratsastuskeskus Eevassa - 1/2
Tehtävä: Painajainen - Kisapäiväsi Ratsastuskeskus Eevassa menee aivan päin puuta, vai pitäisikö sanoa kouluaitoja. Kaikki mahdollinen menee pieleen. Lopulta kuitenkin heräät sängystäsi ja huomaat, että kaikki olikin vain pahaa unta.
Tuomarin kommentti: "Johan oli uni! Mieleni teki nauraa ääneen tekstiä lukiessa, vaikka harvoin teen niin. Näin tapahtumat selvästi päässäni. Olit keksinyt monia hauskoja jujuja uneen, jonka surrealistisuus teki tekstistä entistä mielenkiintoisemman. Aaronia oli tainnut hieman mietityttää kisat etukäteen..."
Tuotos: Ratsastuskeskus Eevan pihassa hyörii ihmisiä hevosineen, kun kurvaan tummalla maasturillani parkkipaikalle. Vilkaisen auton sivupeilistä traileriani, jonne olen aiemmin tummanruunikon orini lastannut. "Mitä ihmettä?!" kauhistun, kun näen hevoseni seisovan autoni perässä lavettiperäkärryn päällä. Orilla ei ole loimea, ei riimua, ei kuljetussuojia, ei mitään - se vain kököttää metallinhohtoisen peräkärryn lavalla täysin paikoillaan. Meihin kiinnittyy muutamat vieroksuvat katseet, kun hyppään ulos autostani ja syöksähdän peräkärryn luo hätääntyneenä. Onnekseni peräkärryyn on asennettu lastaussilta, jota pitkin saan Hengen maantasalle. "Kumma homma! Kyllä sä trailerissa olit, kun kotoa lähdettiin", puhelin hevoselleni, joka ei oikeastaan ollut tapahtuneesta millänsäkään. Päätin, etten antaisi tämän häiritä tämänpäiväistä suoritustamme kouluradalla, vaan aloitin normaalit hevosenhoitotoimet Eevan pihassa. Harjasin Hengen luudalla, laitoin selkään toppaloimen ja päähän kuolaimettomat suitset.
Minun ja Hengen vuoro kuulutettiin kilpailualueen kaiuttimista, mutta minulla ei ollut harmainta aavistusta siitä, minne pitäisi mennä. "Anteeksi, missä maneesi on?" kysyin ohikävelevältä naiselta, joka mulkaisi minua murhaavasti jatkaen matkaansa. Kävelin hätääntyneesti ympäri tallialuetta, jossa ei yhtäkkiä näkynyt enää ristinsielua. Rinnassani oli painostava ahdistuksen tunne, aivan kuin joku olisi istunut päälläni ja hankaloittanut hengitystäni. Henki käveli perässäni madellen, eikä ymmärtänyt ollenkaan kiirettä, joka meillä tässä tilanteessa oli. Lopulta löysin maneesin, joka ei oikeastaan ollut maneesi, vaan kenttä, joka oli nimetty maneesiksi. Nousin portilla Hengen selkään, joka oli toppaloimen takia todella liukas ja meinasin ensitöikseni liusua toisen kyljen kautta maahan. Henki käyttäytyi todella kummallisesti, eikä selkeistä avuistani huolimatta suostunut siirtymään raviin. Katsomosta buuattiin ja tuomarin katse kaiversi selkärankaani tuomitsevasti.
"Saatko sinä sen hevosen raviin, vai hylätäänkö suoritus?" joku henkilökuntaan kuuluva kysyi aidan takaa. Tuskanhiki nousi otsalleni ja katsoessani alas nähdäkseni ohjat, olikin kädessäni auton ratti. Henki temppuili keskellä kenttää yrittäen hyppiä pystyyn ja lopulta liusuin liukkaasta selästä kentän hiekalle. Kaikkia alkoi hälvetä ja silmissä pimeni...
"PIIP PIIP PIIP...", havahduin todellisuuteen sängystä. Lakanat olivat hiestä kostuneet ja sydän jyskytti rinnassa niin, että tunsin sen kurkussani asti. "Huh, se olikin vain unta", huokaisin ja sammutin herätyskelloni, joka näytti kellon olevan 7.45. Pian olisi aika lähteä kouluratsastuskilpailuihin Ratsastuskeskus Eevaan, toivottavasti oikea suoritus sujuisi paremmin kuin unessa.
28.03.2020 Kouluvalmennus Ratsastuskeskus Eevassa, valmentaja Eeva
Saavuimme meille jo ennestään tuttuun Ratsastuskeskus Eevaan hieman ennen valmennuksemme alkamista. Hyppäsin oitis autostani ulos ja aloin varustamaan Henkeä, joka hörähteli paikalla olleiden tammojen suuntaan. "Yritähän käyttäytyä", puhelin orille, joka polki etusellaan maata. Saatuani varusteet Hengen päälle, talutin sen maneesiin, jossa oli jo muitakin ratsukoita. "Moi, tervetuloa!" Eeva toivotteli maneesin laidalta. Vastasin naiselle ja nousin Hengen kyytiin korokkeen päältä. Alkukäyntien aikana Henki käyttäytyi siivosti, olihan paikka orille tuttu parin päivän takaisista koulukilpailuista. Lämmittelyssä teimme Hengen kanssa ihan perus temponsäätelyitä, ympyröitä ja kolmikaarista, joiden avulla sain Hengen kuulolle. "Hyvältä näyttää, lyhennä hieman ohjaa", Eeva antoi jokaiselle ohjeita satunnaisesti seuratessaan omatoimista lämmittelyä. Itse valmennus alkoikin kulmikkaan kolmikaarisen parissa, mikä oli minulle ja Hengelle uusi juttu. Tehtävällä haettiin hyviä ja täsmällisiä kulmia, jotka alun haparoinnin jälkeen alkoivat sujumaan meidän osaltamme varsin hyvin. "Hyvä! Pidätä hieman, älä päästä valumaan ulospäin. Ulkojalan tuki", Eeva ohjeisti.
Kolmikaarisen jälkeen alettiin pureutumaan hevosen kontrollointiin ja siihen, että ratsut kuuntelivat pieniä apuja. Käynti-ravi-siirtymiset sujuivat minulla ja Hengellä jälleen hyvin, eikä Eeva joutunut huomauttamaan oikeastaan mistään. "Hyvä poika", kehuin Henkeä hyvän siirtymän jälkeen. Laukassa kohtasimme ensimmäiset ongelmat, sillä Henki otti hieman kierroksia ja ponkaisi laukalle turhan tarmokkaasti. "Muista pienet avut, se on herkkä hevonen ja lähtee laukalle ihan hipaisten", Eeva antoi ohjetta. "Hyvä, nyt on parempi", Eeva kehui saadessani Hengen siirtymään laukkaan rennomman näköisenä. Muoto ja peräänanto säilyi koko tehtävän ajan hyvin. Kokoavien raviharjoitusten jälkeen alettiin tulla vastalaukkaa, jota olimmekin Hengen kanssa kotitreenissä juuri viikon alussa hioneet. "Oho! Sehän toimii kuin unelma", Eeva tokaisi. "Joo, me treenattiin tätä just hetki sitten", vastasin hymy korvissa. Henki tuntui vastalaukkatehtävällä ihan uskomattomalta. Se pysyi hyvässä muodossa ja koottuna, eikä kaahottanut yhtään. Minun ei tarvinnut tehdä selässä lähes mitään, kun Henki jo tiesi tehtävän jujun. Ori sai isot taputukset kaulalle ja kehut tehtävän jälkeen. Lopussa kaikki ratsukot saivat laukata maneesissa vapaammin, mikä oli Hengen mielestä valmennuksen paras hetki ja ori tekikin muutaman ilopukin päästessään hieman turhan pitkälle laukalle.
Valmentajan kommentti, kirjoittanut Eeva:
"Tänään Henki kyllä väläytteli todella hienoja pätkiä, samoin tietenkin ratsastaja. Tehtävät itsessään eivät näytä olevan teille mikään ongelma, kun vastalaukankin vetelitte aivan automaattisesti, vaikka sen piti olla tunnin haastavin kohta. Eniten te tarvitsette treeniä pienten yksityiskohtien hiomisessa, joten on tärkeää, että muistat kuunnella hevosta jokaisella askeleella. Vaikka ori onkin osaava, pitää silti muistaa olla todella tarkka etenkin painoapujen ja ohjastuntuman kanssa.
Henki hakeutuu hienosti peräänantoon ja vielä parempaa muotoa ja liikettä tuo varmasti esiin todella monipuoliset tehtävät ja lämmittelyt. Enhän minä tiedä, miten te kotona treenaatte, mutta kannattaa keksiä sellaisia kiemuroita koulutreeneihin, että Hengen pitää tosissaan miettiä, mihin jalkansa laittaa.
Kiitos osallistumisesta valmennukseen! Olitte hyvännäköinen ratsukko ja minun puolesta myös haastavamman tason valmennus ei olisi ollut teille mikään ongelma."
31.03.2020 Pirkko Repon estevalmennus Ruunaankoskella
Saavuimme Hengen kanssa Ruunaankosken parkkipaikalle hyvissä ajoin ennen valmennuksemme alkamista. Seitsemältä alkavaan valmennukseen oli aikaa vielä reilu tunti, joten meillä olisi rutkasti aikaa valmistautua. En ollut tällä kertaa saanut ketään kotitallilta lähtemään avukseni valmennukseen, mutta uskoin, että pärjäisimme Hengen kanssa hyvin kaksinkin. Varustin Hengen rauhallisessa tahdissa asetellen kaikki remelit jopa tavallista tarkemmin paikoilleen. Ori käyttäytyi kohtalaisen hyvin, vaikka hieman huutelikin mahdollisten tammojen perään, vaikkei niitä nähnyt. Kun sain varusteet Hengen ylle, katsahdin kelloon päin ja koska aikaa oli, päätin lähteä alkukäynneiksi maastoon. Ruunaankosken välittömässä yhteydessä oli rauhallisia maastopolkuja, joiden suojissa kävelimme rennot alkukäynnit puolipitkällä ohjalla. Palatessamme maneesin edustalle innokas tallityttö riensi avaamaan meille maneesin suuren oven. "Tervetuloa! Peremmälle vaan", tyttö toivotteli. "Kiitos, kiitos", hymyilin ja ohjasin Hengen maneesiin. Ori oli alussa valppaana ja tarkkaili maneesin nurkkia vähän epäillen, mutta aloittaessamme ravailun, unohtui turha pälyily. Alkuverkka sujui hyvin ja pian valmennus jo alkoikin, joten siirryimme ison maneesin puolelle.
Pirkko Repo oli itselleni uusi valmentaja, mutta olin minä hänestä jotakin tutuilta kuullut ja netistä lukenut. GP-esteratsastajalla oli tiukan valmentajan maine ja tuttava kertoi, että joku oli joskus lähtenyt jopa itkien Repon valmennuksesta tiukan palautteen takia. En ottanut huhuista kuitenkaan turhaa painetta, vaan päätin ratsastaa parhaani mukaan, vaikka valmentaja olisikin tiukka. Saisimmepahan rehellistä palautetta. Valmennuksen alussa tehtäviä tehtiin kahdeksikolla. Meno oli mukavan rentoa vain kahden ratsukon ollessa maneesissa ja tilaa riitti mukavasti. Repo seisoi kahdeksikon keskellä olevien puomien vieressä ja jakoi ohjeita kummallekin ratsukolle heidän tullessaan puomeille vuoron perään. "Aaron, lyhennä ohjia", Repo käski heti ensitöikseen, ennen kuin ehdin edes puomeille. Henki käyttäytyi puomitehtävillä hyvin ja kuunteli apujani maltillisesti. “Voisit yhtä hyvin heittää ne ohjat vaikka kaulalle. [merkittävä katse] Lyhennä!” Repo jossain vaiheessa laukkapuomitehtävää suutahti, jolloin otin ohjat käsiini oikein kunnolla. "Hyvä!" Repo totesi.
Puomitehtävien jälkeen hypättiin jumppasarjaa, jossa oli kaksi pystyä ja ristikkoa. Henki alkoi hieman kuumua tässä vaiheessa, joten ensimmäinen kokeilumme meni mönkään ristikoiden tömähdellessä maneesin pohjaan. "Uudestaan! Muista puolipidätteet, oma istunta rauhassa, katse eteenylös ja hengitä rauhassa. Vaikka hevonen tuntuu reippaalta, älä silti unohda jalan tukea", Pirkko ohjeisti. Ratsastin pienen ympyrän ennen uutta yritystä ja koitin keskittyä Repon antamiin ohjeisiin. “Missä jalka? Ei hevosen, vaan sun oma! Niin, ei missään. Käytä sitä", Repo karjaisi ja käski meidät jälleen uudelle kierrokselle. Tällä kertaa meni paremmin ja sain Hengen pidettyä lyhyenä, jolloin hypyt onnistuivat. Saimme Repolta kiitokseksi hyväksyvän katseen. "Ottaen huomioon, että olette melko tuore pari, meni tämä ihan hyvin. Hengestä huomaa, että se on ratsastajalle nöyrä hevonen, eli virheenne eivät johtuneet hevosesta, vaan sinusta. Älä siis huoli, teistä saadaan vielä hyvä pari", Repo antoi vielä hyvämielistä palautetta.
Valmennuksen lopussa hypättiin rataa, jonka rakennuksen aikana ratsukot saivat kävelytauon. Henki keräsi tauon aikana energiaa ja oli melko tulinen saadessamme luvan aloittaa. Repo käski meidät heti rauhoittavalle laukkaympyrälle, koska näin kuuman hevosen kanssa rataa ei voisi suorittaa hallitusti. "Rauhoita se omalla istunnalla, älä vedä ohjista", Repo ohjeisti. “Hidasta, hidas, hidas!!" Repo huusi epämääräisen kiroilun siivittämänä. "Etkö kuule vai etkö ymmärrä! En päästä teitä radalle, ennen kuin hevonen on rauhallinen", valmentaja hermostui. Sain Hengen lopulta rauhoittumaan ohjan ja pohkeen väliin, jolloin Repo antoi luvan lähteä suorittamaan rataa. Ensimmäiset kolme estettä sujuivat ihan loistavasti ja meno tuntui paremmalta kuin koskaan ennen Hengen kanssa. "Hyvä! Pidä tämä!" Repo ehti innostua. Neljännelle esteelle tuli kuitenkin kielto huteran ohjaukseni vuoksi ja Repolta pääsi pettynyt huokaus, ehkä jälleen muutama kirosanakin. “Tuo kielto oli sinun ja yksin sinun syytäsi. Hevonen ei ole tyhmänrohkea vaikka sinä oletkin", Repo puuskahti ja käski jatkamaan. Loppurata sujui melko hyvin, vaikka yksi puomi tippuikin radan lopussa olleissa kieputtteluissa. “Se oli hyvä. Vielä kun teet tuon uudestaan, alan uskoa, että olet ehkä ihan hyvä", Repo tuumasi ja käski meidät pois seuraavan ratsukon jaloista.
27.04.2020 Viikko Ruotsissa: suunnitelma on kaiken A ja O
Ilmoitin reilu viikko sitten molemmat orit Ruotsin kansainvälisiin kisoihin Hannaby Hanami Week:ille. Markarydissa minä tai kumpikaan hevosistani ei olla vielä kisattukaan, joten jännityksellä odotan tulevaa. Kisathan kestää viikon ja me kilpaillaan kuutena päivänä, eli aika rankkaa tulee todennäköisesti olemaan varsinkin oreille, kun eivät ole vielä tällaista kokeneet. Henki aloittaa urheilusuorituksensa jo maanantaina osallistumalla sekä este- että koululuokkaan. Rambon kanssa osallistutaan maanantaina vain yhteen koululuokkaan tunnustelun merkeissä, sillä en sen kanssa uskalla heti ruveta hyppäämään. Suomimies kun ei ole koskaan rajan yli matkustanut ja kokemus voi olla sille vähän jännittävä.
Tiistaina molemmat orit pääseekin sitten toden teolla näytille, sillä olen ilmoittanut molemmat nuorten hevosten Hannaby Young Stars -arviointiin. Häst&Sport -lehti teki nettiin selvityksen Young Stariin liittyen ja päästiin lehden suosikit-osioon, mikä tuli kyllä ihan yllätyksenä. Lainaus lehden sivulta ei kyllä helpota yhtään omaa jännitystä: "Aaron Nevanojalla pullat hyvin uunissa: myös viisivuotiaiden sarjassa arvioitava Kastehelmen Carambola saattaa osoittaa muille ikäisilleen kaapin paikan tai vähintäänkin kiitettävää laatua." On se mukavaa, että meiltä odotetaan laatua, mutta kuten lehdessäkin mainitaan, en itse lähde arviointitilaisuuteen kovin suurin odotuksin. Toki toivon parasta ja sitä, että orit käyttäytyvät edukseen arvostelussa.
Keskiviikko ja torstai me otetaan Hengen kanssa vähän taukoa, sillä se osallistuu Young Stars -arvioinnin jälkeen tiistaina vielä esteluokkaankin. Rambo puolestaan pääsee kisaamaan esteillä molempina päivinä ja esittelemään taitojaan. Perjantaina ja lauantaina mennään taas rankemmin este- ja koululuokkien parissa molempien orien kanssa. Mietityttää, että miten jaksan itsekään koko viikkoa ratsastaa ja olenko lauantaina jo ihan puhki..? Sunnuntaina me ei enää osallistuta mihinkään. Hengen kanssa pohdin pitkään maastoesteille painottuvaa Mother's Day Special -luokkaa, mutta totesin lopulta, että viikosta tulee nuorelle aivan liian rankka, jos sunnuntaina lähdetäisiin vielä maastoesteillekin. Itse suuntaan lauantai-iltana Hannabyn linnan kellariklubille ja seuraan sunnuntain erikoisluokkia katsomon puolelta, mikäli olotila suinkin sallii.
Treenisuunnitelmat meillä on ennen Hannaby Hanami Week:ia melko simppelit. Ollaan lähinnä haettu vain yhteistä säveltä ja treenattu ihan perusjuttuja niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Vakiovalmentajan silmän alla ollaan käyty vähintään kahdesti viikossa ja saatu tekemiseen jo hyvää tuntumaa. Rambo pääsi lisäksi käymään myös Aavalaaksossa kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin väistöihin ja hevosen rauhallisuuteen. Saatiin sieltä uusia näkökulmia ratsastukseen ja kotitreenit on valmennuksen jälkeen sujuneet huippuhyvin. Viimeistä viikkoa viedään ennen H-hetkeä ja viikonloppuna lähdetään Ratsastuskeskus Eevaan retoutumaan ja hyppelemään pieniä maastoesteitä kevyellä suhtautumisella. Sunnuntaiaamuna sitten lähdetäänkin jo kohti Ruotsia.
05.05.2020 Hannaby Young Stars: 2. paras nuori estehevonen
Henki yllätti Hannaby Hanami Weekin Young Stars -arvostelussa sijoittuen toiseksi parhaaksi 6-vuotiaaksi estehevoseksi. Olen todella ylpeä, sillä huonolle ei hävitty ja vain parin pisteen erolla!
Hannaby Young Stars:issa arvosteltiin viittä eri kohtaa: yleisvaikutelma, ratsastettavuus, laukka, hyppytekniikka ja kapasiteetti. Hengen yleisvaikutelma on kyllä omastakin mielestä erittäin komea ja ori saikin siitä 9.5 pistettä, mikä on ihan huikeaa! Ratsastettavuudesta tuli täydet kymmenen pistettä, testiratsastaja Alex Mårtens piti hevosesta kovasti, vaikka hyppytekniikka, josta saatiin vain 6.5 pistettä, ei tänään tehnytkään vaikutusta arvioiviin. Hengen komea laukka puolestaan teki vaikutuksen tuomareihin ja siitä saatiin huimat 9.5 pistettä, kapasiteetista puolestaan 7.5 pistettä, mikä on sekin ihan hyvin nuorelle. Olen suunnattoman ylpeä hevosestani ja näin hyvä tulos tuo motivaatiota jatkoon!
Alex Mårtensin palaute Hengestä: "Erityisen hyvin liikkuva hevonen ja käyttäytyi itsevarmasti, ei tuntunut ensivaikutelmaltaan yhtään keltanokkahevoselta. Energinen ja kuuliainen, pidin siitä miten hevonen suhtautui työntekoon ja käytti kroppaansa. Hyppytekniikka ei tänään vakuuttanut niin isosti kuin odotettiin. Hevonen olisi saanut olla tasaisempi hypyissään: nyt mentiin vähän ääripäästä toiseen ylihyppäämisen ja varomattomuuden välillä. Me kuitenkin ajateltiin, että siinä on tosi paljon potentiaalia mutta tarvitaan työtä ja malttia."
22.05.2020 Toukokuun valmennus Seppeleessä
Janna lähetti koko valmennuspoppoon, eli kuusi ratsukkoa maastoon kävelemään alkukäynnit ja vinkkasi vielä perään, että tammatarhat kannattaisi kiertää kauempaa. Kevät oli saanut Seppeleen tammat villeiksi ja pihaan tulevat uudet orit aiheuttivat kimeää huudahtelua tammatarhojen suunnalta. Henki ei meinannut aluksi millään pysyä kavioissaan, vaan olisi kovasti halunnut käydä moikkaamassa tammasväkeä ja hirnahteli sillä äänenvoimakkuudella, ettei kukaan lähellä oleva kuullut omia ajatuksiaan. Kentälle palatessa sain istua viitisen minuuttia sellaisen hevosen selässä, joka ei kuunnellut juuri yhtään apuja, eikä muuhun kyennyt kuin hirnumaan ja pyrkimään takasille. Reippaassa ravissa alkava verryttely ja yllättävät tehtävät saivat Hengen kuuntelemaan minua kuitenkin paremmin ja se alkoi keskittyä työskentelyyn, vaikka ravissa olikin välillä havaittavissa sivuaskelia ja suu vaahtosi.
Hyppääminen aloitettiin pienillä korkeuksilla ja lähestymisiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Hengen huomiohan oli tietenkin tammoissa, joten ensimmäiset hyppymme menivät ihan päin puuta minun räpeltäessäni selässä ja Hengen ryskätessä esteiden sekaan. Janna käski ratsastaa herkästi ja pyrkiä ylläpitämään hevosen mielenkiinto, mikä Hengen tapauksessa oli varsin vaikeaa ja olin jopa yllättynyt, kuinka haastava näinkin simppeli linjatehtävä oli. Kun lähestymistä ryhdyttiin ratsastamaan jyrkemmän kaarteen kautta, alkoi Hengen mielenkiinto vihdoin kiinnittyä hyppäämiseen ja saimme muutaman ihan kivan hypyn, mihin oli hyvä lopettaa tehtävä meidän osalta. Hetken kuluttua tehtävä vaihtui tiukkoihin kaarteisiin painottuvaan tehtävään, mikä oli Hengen kanssa helpompaa. Sain oriin kivan tuntuman ja hevonen liikkui ohjan ja pohkeen välissä niin, että teimme hurjiakin käännöksiä hallitun näköisesti. Tammoista yhä hieman haltioissaan olevat hevoset käyttäytyivät sen verran kuumasti, että Janna käski koko joukon kävelemään ennen viimeisiä tehtäviä.
Välikäyntien jälkeen siirryttiin tehtävälle, jota pelkäsin jo ennen ensimmäistä yrittämää. Kentälle asetettujen kahdeksan esteen välissä piti tehdä voltti ja koska muut esteet olivat sen verran lähellä, olin kauhuissani siitä, mitä tästä tulisi. Henki on sen verran esteille imevää tyyppiä, että en olisi yhtään ihmetellyt, jos olisimme ampaisseet kahden ensimmäisen esteen jälkeen suoraan seuraaville, joille ei olisi saanut mennä. Janna käski meidät tehtävälle ja empien lähdin kokeilemaan. Ensimmäiset kaksi hyppyä sujuu loistavasti ja Henki tekee hyvät hypyt, mutta huomaan jo esteiden päällä, että hevonen on menossa ihan väärään suuntaan. Tiukoin pidättein saan Hengen juuri ja juuri väistämään väärät esteet ja kääntymään ympyrälle. Tästähän ori vasta kuumuikin ja Janna pyysi meidät tekemään käynti-ravitehtäviä ennen hyppytehtävän loppuunsaattamista, sillä meno näytti päättömän hurjalta. Henki kuumui niin, ettei enää hillitsevien käyntitehtävienkään jälkeen kyennyt rauhoittumaan, joten Janna laski tehtävän esteet meidän osaltamme niin mataliksi, että pääsimme tekemään tämän ravissa. Ravissa sujui ja samoin sen jälkeen kankeassa laukassa, mutta päätimme, että hevosen olisi nyt hyvä aika lopettaa tämä tehtävä tähän ja kävellä välikäynnit, sillä hermot olivat sen verran kireinä kaikilla, ettei mistään tullut enää mitään.
Henki sai kävellä hyvän tovin ennen neljättä tehtävää. Kävelyn aikana sain Hengen ruotuun, sillä tammatarhoilla oltiin hiljennytty täysin, ne sai ilmeisesti heinää. Viimeinen tehtävä oli hyvin saman tyylinen kuin ensimmäinenkin, eli simppeli linjaharjoitus. Suoralla keskityttiin tasaiseen ratsastukseen ja esteet tuli hypätä keskeltä, mikä oli Hengelle ensimmäisellä yrityksellä vähän haastavaa, sillä ori oli väliaikaisesta rauhoittumisestaan huolimatta vielä valppaana, enkä oikein saanut pohkeitani läpi. Lopulta mekin saimme onnistuneet hypyt ja hyppäämine voitiin päättää siihen.
15.06.2020 Silver Trialin estekokeet
Maanantai alkoi valjeta hyvän sään merkeissä ja minun oli aika lähteä hakemaan Henki Silver Hoofin tallista, johon se oli edellispäivän kisojen jälkeen majoitettu yöksi. Henki oli jo aiemmin saanut aamuruokansa, joten minun ei tarvinnut kuin napata ori karsinasta ja taluttaa se hoitopaikalle. Tallissa oli jo muitakin tämän päivän estekokeeseen osallistuvia ihmisiä hevosineen, eikä talli tämän vuoksi ollut kovin hiljainen. "Moi", ihmiset tervehtivät toisiaan ja minua tuon tuosta ohi kävellessään. Hoidin Hengen kaikessa rauhassa, sillä meidän suoritukseemme oli vielä hyvin aikaa. Ori oli näin aamusta vielä sen verran uninen, että se käyttäytyi hoitopaikalla varsin hyvin. Letitin harjan pienille nutturoille ja tein häntäänkin söpön letin, tosi orimaista. Varustettuani Hengen siirryimme verryttelemään.
Verryttelyalueella oli vähän tungosta ja vaikka alue olikin suuri, oli kaikkien oltava tarkkaavaisia ja väistettävä toisiaan asianmukaisesti. Henki tuntui verryttelyssä todella hyvältä ja sain siihen kivan tuntuman, toisin kuin edellispäivän kisoissa. Verryttelyhypyt sujuivat hyvin, vaikkemme ehtineetkään niitä hypätä kuin muutaman kerran ennen meidän vuoroamme. Tunsin jännitystä ohjatessani Hengen Silver Hoofin estekentälle, sillä olisimme jälleen tuomaroivan silmän alla. Tuomari Caitlin Darwin tervehti minua iloisesti tuomarointipaikaltaan ja hänen lämmin hymynsä sai jännitykseni katoamaan miltein kokonaan. Nyt näyttäisin tuomaristolle ja katsojille Hengen parhaat puolet!
Henki sai estekokeista päivän parhaan tuloksen, huikeat 68 pistettä.
Pisterivi:
kokemuspisteet - ratsastuspisteet - potentiaalipisteet - lisäpisteet = yhteispisteet
50 - 4 - 4 - 10 = 68
18.06.2020 Silver Trialin maastoesteharjoitukset
Lähdettiin torstaiaamuna Silver Hoofiin maastoesteharjoituksiin valmentajani Ekaterinan kanssa. Paikalle saapuessamme Henki käyttäytyi vähän kuumasti ja jouduimme varustamaan sen kahden ihmisen voimin, sillä ori ei meinannu millään pysyä paikoillaan. Saimme ennen nurmikentälle siirtymistä Ayan ja Gregin numerot, joihin voisimme ongelmatilanteissa soittaa. Ekaterina sai myös kartan, jossa oli tarkat tiedot siitä, mille alueelle Henki ja minä pääsisimme tänään hyppäämään. Nousin Hengen satulaan ripeästi, sillä orilla oli menohalut pilvissä, eikä se oikein malttanut seisoskella. Verryttelin Hengen Ekaterinan silmän alla nurmikentällä ja otimme myös muutamat verryttelyhypyt rataesteiden kanssa ennen varsinaisille maastoesteille lähtemistä. Henki alkoi ensimmäiset hypyt tehtyään vähän rauhoittua, mikä oli onni minun osaltani.
Siirryimme nurmikentältä ensimmäiselle alueellemme, joka oli pieni niittyaukea, jossa oli tukkeja, taloja, hauta, banketti ja risuesteitä. Aloitimme hyppäämisen tukeista, sillä Henki ei ollut maastoesteitä taas hetkeen päässyt hyppäämään. Erikokoisia tukkeja oli niityllä paljon ja hyppäsimme ne kaikki. Henki ei ujostellut, vaikka paikka oli uusi ja hyppäämisestä taukoa. Ori käyttäytyi yllättävän siivosti ja pystyin jopa säätelemään laukan tempoa, vaikka olimmekin avoimella niityllä esteiden seassa. Laukan säätäminen ja hallintahan ovat meille aiemmin olleet ongelmia Hengen kanssa. Melkein jopa teki mieli lopettaa tähän, sillä ori tuntui uskomattomalta. Ekaterinan käskystä jatkoimme tukeilta kuitenkin taloille ja banketille. Banketille toin Hengen turhan lujaa, joten se ei saanut askeleita sovitettua banketin alastulolle kunnolla, horjahdin satulassa hypyn oltua lennokas. Talojen yli pääsimme hienosti. Hyppäsimme lopuksi lyhyen radan hyödyntäen kaikkia alueen esteitä, minkä jälkeen Henki sai kävellä tovin ennen kakkosalueelle siirtymistä.
Olin jo etukäteen toivonutkin, että pääsisimme Hengen kanssa kokeilemaan Silver Hoofin vettä, sillä veteen menemistä ei koskaan voinut harjoitella liikaa. Aya ja Greg olivat toteuttaneet toiveemme ja seuraavalla alueellamme olikin matala vesi muiden esteiden lisäksi. Miljöö oli vaihtunut metsämäiseksi ja puiden lomassa Henkeä joutui hallitsemaan vielä enemmän kuin edellisellä alueella. Ori käyttäytyi onneksi suhteellisen rauhallisesti, liekö kuuma ilma väsyttänyt poloisen. Veteen menemistä Henki epäröi aluksi, mutta Ekaterina käski pitää pohkeet tiukasti kiinni ja viemään orin veteen tiukasti. Ravissa pääsimme matalaan veteen ja ravasimme sen loppuun asti, jonka jälkeen laukka taas nousi. Kokeilimme veteen menoa myös esteen kautta, eli hyppäsimme veden laidassa olevan esteen, jonka jälkeen laskeutuminen tapahtui suoraan veteen. Tällä kertaa pääsimme veteen laukassa ja Henki vaikutti rennommalta. Lopuksi hyppäsimme alueemme muitakin esteitä, jotta saimme Hengelle mahdollisimman positiivisen kokemuksen. Olipa hyvä mahdollisuus päästä näin laadukkaalle esteradalle treenaamaan!
26.06.2020 Estevalmennusrenkaan valmennus, kirjoittanut Janna Luhta
Hengellä oli valmennuksessa kova meno, vaikka kevään isot kisat olivat selvästi saaneet nuoreen hevoseen vähän lisää keskittymiskykyä, eikä se ottanut juurikaan lämpöä muista - jo tutuksi tulleista - ratsukoista. Tammatarhallakin oltiin tällä kertaa hiljaa. Hengellä oli selvästi tapana imeä kovasti esteille, joten päätä sekoittavissa neliöharjoituksissa päästiin hakemaan nimen omaan hyvää kuuntelua. Valmennuksen alkupuolella keskityttiin hakemaan Hengestä rauhallista ja tasaista laukkaa, jossa se malttaisi suorittaa koko valmennuksen ajan ja jossa olisi helpompi säädellä esteiden väliin mahtuvia askelia. Violetin linjan hypyt selkeästi rauhoittivat hevosta, vaikkakin se malttoi keskittyä täysin vasta niiden jälkeen. Helpoimmaksi Hengelle osoittautui vihreä linja, jossa se äkkäsi nopeasti mistä oli kyse ja jaksoi kuunnella Aaronia rauhallisesti. Vaikeammilla sinisellä ja keltaisella linjalla hyppytyyli oli kyllä hyvä ja hevonen teki oikeita ratkaisuja, mutta se alkoi häseltää itsekseen eikä malttanut enää juurikaan tehdä yhteistyötä Aaronin kanssa.
Loppuvalmennuksesta, keltaisen linjan viimeisillä esteillä (joille Henki imi estekorkeuden takia erityisen paljon), hevonen ja ratsastaja päättivät hypätä eri esteiden ylitse. Aaron ratsasti sisään vihreään neliöön ja oli jatkamassa suoraan, kohti oikeaa estettä, kun taas Henki päätti jonkinlaisessa hevosen pyhässä luottavaisuudessa kääntyä ja hypätä vinottain toisen lyhyen sivun mukaisesti asetetun esteen. Hevonen pääsi yli (joskin mitenkuten ja puomeja pudotellen), mutta Aaron tumahti kentän pehmeään hiekkaan. Kun Henki oli saatu kiinni ja Janna oli hölkännyt tarkistamaan oliko Aaron kunnossa, lohkaisi irvistelevä Aaron leipaisevansa selvästi jotakin seuraavaa valmennusta varten. Vaikka mokkaneliöitä.
20.-22.7.2020 Estevalmennusrenkaan esteleiri - toinen valmennus eli miten uida hiessä
Oli niin kuuma, ettei kukaan meistä olis halunnut lähteä tallin viileydestä kentälle, jossa Janna jo rakensi meille esterataa minishortsit ja toppi päällään. "Nyt on pakko mennä", joku meistä lopulta totesi ja siirryimme kentälle sievässä jonossa. Lämpömittarit olivat näyttäneet+29 astetta koko päivän, ja vaikka meidän valmennuksemme oli vasta illansuussa, ei lämpötila ollut laskenut yhtään. Pystyin vain kuvittelemaan, millaista tuskaa edellisillä valmennusryhmillä oli ollut ratsastaa aiemmin päivällä. Aurinkohan paistoi kirkkaalta taivaalta suoraan kentälle, eikä kuumuuteen auttanut edes vaatetuksen vähentäminen. Hikipisarat olivat otsalla jo ennen satulaan pääsemistä. Hikiset, pari tuntia jalassa olleet, ratsastushousut liimautuivat nahkasatuloihin kuin takiaiset hevosten harjoihin ja paidan selkämykseen muodostui märkä läntti. Hyvä puoli tässä kaikessa oli kuitenkin se, että helteen uuvuttama Henki ei ollut ollenkaan oma itsensä, vaan ori oli pikemminkin tahmea ja sitä sai pyytää reippaasti eteen. Kaikkien hevoset liikkuivat kentällä tahmaisen hitaasti ja ratsastajatkin olivat niin kuumissaan, ettei hevosten herättelystä tahtonut tulla mitään. Juomaan oli pakko pysähtyä vähän väliä.
"Jos me kuulkaas nyt tästä selvitään, niin sitten helpottaa. Illalla uimaan ja huomenna ei paista", Janna lohdutteli ja koitti saada meidät keskittymään ratsastamiseen. Päivän aihe oli hallinta ja kuuliaisuus esteiden välissä. Sarjan väliin oli laitettu puomi siten, ettei hevosilla ollut kuin yksi mahdollinen tapa ylittää sarja. Välissä piti olla aina tietty tahti, sillä muuta ei voinut. Ellei hevonen sitten päättänyt astua puomin väärälle puolelle ja hypätä kenguruloikalla kakkosesteen yli, niin kuin Henki kerran koitti... Kaiken kaikkiaan, kuumuudesta huolimatta, valmennus sujui minun ja Hengen osalta ihan siedettävästi. Saimme hyviä hyppyjä ja väsähtänyt Henki kuunteli minua mainiosti. Yhteistyömme oli vihdoinkin tasaisen varmaa ja hevonen käyttäytyi kuuliaisesti. Valmennuksen viimein päätyttyä emme jaksaneet kauaa odotella, vaan lähdimme koko porukka suoraan uittamaan ratsujamme. Kun ennen uimista riisuttuja vaatteita puristi kädessään, niistä valui hikeä kuin juuri pesusta tulleista märistä vaatteista. Noita vaatteita ei enää tällä reissulla päällensä kukaan pistäisi..
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game horse and nothing on this page exists in real life.